Aloitin JoJo – Oulun tanssin keskuksessa taiteellisena johtajana toukokuun alussa. Heitin talviturkin jäiseen mereen torin kupeessa ensimmäisenä lämpimänä kesäyönä ja siitä se oululaistuminen suloisasti alkoi. Vietin helteisiä kesäpäiviä Ainolan puistossa tanssipolitiikkaa puiden, Neverin terassi tuli tutuksi koska siitä oli vaikea päästä vilahtamaan huomaamatta ohitse, pikkuhiljaa tuttuja rupesikin olemaan siellä sun täällä. Kiersin tanssifestareita, neuvottelin kansainvälisiä residenssivaihtomahdollisuuksia Italiassa saakka, kasasin innolla festivaaliohjelmistoa, kävin Hammerfestissa esittäytymässä, kesä meni, ihana Anna Murtola aloitti tuottajanamme, paikalliset tanssintekijät ja kulttuuriporukka tuli ainakin pikkaisen jo tutuksi, uusien ideoiden lista kasvoi räjähdysmäisesti post it -lappusesta viralliseksi excel-taulukoksi.
Loppukesästä käväisin Helsingissä Suomen kansallisbaletissa tekemässä uuden oman teokseni Jukka Pojan ja balettitanssijoiden kanssa, minkä jälkeen syksyni Oulussa alkoi täysillä sata lasissa Tanssia Tyrkyllä -festivaaleillamme. Oli ilo nähdä täysiä katsomoita ja hikisiä työpajoja, tuntea tanssin vaikutus ihmisissä ja olla keskellä ihanasti riepottelevaa tanssipyörremyrskyä.
Syksyn ohjelmisto jatkui kuolemateemaisella Danse Macabrella; erään illan vietin Oysin päivystyksessä, jonne yhden tanssijan pää joutui kesken esityksen tikattavaksi – säikäyttävää, mutta onneksi ei käynyt pahemmin. Käväisin Skellefteåssa Joona Halosen kanssa vetämässä yleisökeskustelun hänen Worry Doll -teoksestaan, mikä on JoJon pohjoismaista yhteistuotantoa. Teos on kiertänyt kuukauden päivät Ruotsia ja Norjaa ja työryhmä saapuu ensi viikolla rokkibussillaan varmasti väsyneenä mutta toivottavasti myös onnellisena takaisin Ouluun.
Viime perjantaina sai ensi-iltansa JoJon ja Oulun kaupunginteatterin tuottama koskettava Aino ja Reino, jonka esityksiä on yhteensä kolmisenkymmentä vielä pitkälle alkuvuoteen – käykää ehdottomasti katsomassa! Aino ja Reinon ensi-illan jälkeen puheessani vastasin teatteriohjaaja Heta Haanperän kysymykseen JoJon tunnetilasta, että JoJo on onnellinen. Onnellinen, koska yhteistyö Oulun kaupunginteatterin kanssa on ihanalla mallilla ja koska Aino ja Reino -teoksessa näkyy fyysisyys ja liikkeellisyys, tanssijuus, sydäntä lämmittävästi ja tunteita herättävästi niin tanssijoiden kuin näyttelijöiden tekemisessä läpi teoksen.
Syksyn aikana on tulossa vielä paljon nähtävää: poikkitaiteellinen Piiat – The Favour Service, Tero Saarisen Blossom & Decay ja Arja Raatikaisen Minä ja kuvani ja otteita Numen-teoksesta. Tervetuloa!
Marraskuussa on Jenni Kivelän ja oman uuden teokseni koetanssit, ja marraskuun puolessa välissä menee umpeen haku Luxemburgin taiteilijaresidenssivaihtoomme. Suomalaiset/ Suomessa työskentelevät tanssijat, koreografit, tanssitaiteilijat – tulkaa ja hakekaa, nämä ovat teitä varten! Kaikesta löytyy infoa nettisivuiltamme www.jojo.fi
Minulla itselläni on marraskuussa passille paljon käyttöä, mutta siitä enemmän myöhemmin.
Satu Tuomisto
