IMG_4289
IMG_4265
Research_3_by_Kaisa_Syrjänen_Sofia_Charifi
IMG_4233
Research_2_by__Kaisa_Syrjänen_Sofia_Charifi

Residenssiterveiset Luxemburgista

 

Tanssitaiteilijat Mia Jaatinen ja Mikko Makkonen työskentelivät kolme viikkoa residenssissä Luxemburgissa kesä-heinäkuun vaihteessa 2016.  Residenssi on osa JoJon tanssin ammattilaisille tarkoitettua GlobalJoJo-ohjelmaa, jonka yhteistyökumppanina toimii Centre de Création Chorégraphique Luxembourgeois, Trois C-L.

 

Kuka luo liikettä? Mikä on minun motiivini tuottaa liikettä? Mikä on motiivi liikkeen ja kehollisuuden esittämiselle? Tanssija on vuokrakeho? Mitkä maailmat minussa soivat?

Halu kehittää liikekäsityön taitoa…etsiä monikeinoista tanssin eri muodoista rakentuvaa liikekompositiota ja sen mahdollisuuksia…tanssija vaeltaa identiteetistä toiseen... Olen täynnä; epävarmuuksia, filosofiaa, herkkyyksiä, kehollisia kerroksia, lukkoja, maneereja, suuntauksia, spektaakkelia, teosmaailmoja, (myöntämätöntä) tyhjyyttä, virtuositeettia, reflektioita... Minut on riisuttu. Puettu. Riisuttu. Hajotettu. Puettu. Hajotettu. Kasattu. Puettu. Riisuttu. Hajotettu. Olen samaan aikaan tyhjä sekä täynnä. Mitä tällä kaikella osaamisella ja ei-osaamisella tehdään? Miten olla tanssitaiteilijan ammatissa?

(Mian ja Mikon päänsisäistä liikettä keväällä 2016.)

 

Olemme kaksi vastavalmistunutta tanssitaiteen maisteria, joita yhdistää parisuhteen lisäksi muun muassa katutanssitausta, ammattikorkeakouluopinnot, Teatterikorkeakouluopinnot, vaihto-opinnot ja valmistumisen jälkeinen tyhjiö. Haimme JoJo - Oulun Tanssin Keskuksen kautta Luxemburgin työskentelyresidenssiin, jotta saisimme mahdollisuuden löytää aikaa ja tilaa pään sisäisen liikkeen purkamiselle. Halusimme päästä työstämään meitä sillä hetkellä kiinnostavia teemoja kehon kerroksista liikkujan identiteettiin sekä kartoittamaan itseämme tanssija-tekijöinä. Onneksemme valikoiduimme residenssiin läpinäkyvän ja reilun valintaprosessin kautta ja residenssimme ajankohdaksi valikoitui kesä-heinäkuun vaihde 2016. Haimme residenssiin työstämään duettoa työnimellä NOMAD, jonka pohjavireenä muhi kysymys levottomasta, jatkuvasti muuttuvasta post-modernin ihmisen identiteetistä. Innostuneina ja jännittyneinä lähdimme matkaan kesäkuun 12 . päivä.

 

Saavuimme sateiseen Luxemburgiin ja kentällä meitä oli vastassa koreografisen keskuksen taiteellinen johtaja Bernard Baumgarten. Bernard vei meidät residenssiasunnolle ja sovimme seuraavan päivän tapaamisesta. Maanantaina meillä oli kattava tapaaminen TROIS C-L henkilökunnan kanssa, jolloin kävimme läpi residenssin aikataulut, tarkoitukset ja kummankin osapuolen tarpeet. Henkilökunta hallinnosta teatteritekniikkaan oli äärimmäisen auttavaista ja meistä pidettiin todella hyvää huolta. TROIS C-L sijaitsee remontoidussa vanhassa hedelmätehtaassa, joten tilat ovat inspiroivat ja tyyliltään ”urban industrial”. Taiteellinen dialogi Bernardin kanssa, käytännön asioiden sujuvuus ja paikalliseen kenttään perehdytys toimivat saumattomasti, joka tuntui näin hetken kentällä räpiköimisen jälkeen aivan luksukselta.

 

Ensimmäisenä kahdeksana arkiaamuna opetimme avoimia ammattilaisten aamutunteja, joiden kautta tutustuimme paikallisiin ja läpikulkumatkalla olleisiin alan ihmisiin. Painotimme kehon kokonaisvaltaisuutta, toiminnallista kehonkäyttöä, somatiikkaa ja release-pohjaista fraasityöskentelyä, jotka herättivät innostusta sekä kiinnostusta. Tunneilla käyneet toivoivat, että palaisimme pian uudelleen. Väki oli vastaanottavaista ja taitotasoltaan hyvin kirjavaa. Koreografisella keskuksella oli mahdollistettu mielestämme hyvä käytäntö siinä, että aamutunnit ovat ammattilaisille ilmaisia ja edistyneille harrastajille maksullisia. Opettajien korvaus on erittäin kohdallaan, joka mahdollisti meille kustannustehokkaan residenssijakson.

 

1.      viikko

..dynaaminen, yllätyksellinen, muutos, päällekkäisyys, luopuminen, kehoon ja kehosta pois, jatkuvaa liikettä – miten liike vakiintuu, näyttäytyy ja identifioituu? Identiteettien ja kehollisuuksien murto-osia, häivähdyksiä menneistä… Mikään ei ole kiellettyä – paljasta liikkujat itsessäsi…

(Päänsisäistä liikettä 1. viikolta.)

 

Ensimmäisellä viikolla huomasimme olevamme tyhjässä salissa suurien kysymysten äärellä, joita olimme jo hakemuksessammekin pohtineet, mutta työskentelymme rajaus oli vielä melko auki. Suomessa meitä ei odottaisi valmis teosapuraha tai osatuotanto, jonka vuoksi mikään ennalta määrätty teosidea ei ollut meitä rajoittamassa (siunaus ja kirous). Tämä oli tilaisuus kirkastaa ajatuksia ja etsiä yhteistä työskentelytapaa. Tiedossa oli, että residenssin lopussa tulisi olemaan demo/sharing- tilaisuus, jonka tarkoituksena oli esitellä työskentelyä ja sen mahdollista hedelmää. Tämä tuntui aiheuttavan pientä painetta ja ristiriitaa siitä, että halusimme käyttää aikaa pohdintaan ja tutkimiseen, mutta tämä tuli saada esitykselliseen muotoon samaan iltaan Marco D`Agostinin sooloteoksen kanssa.

 

Aloitimme erilaisista liikkeellisistä praktiikoista. Teimme fraasi-työskentelyä eri menetelmin, kontakti-improvisaatiota, parimanipulaatiota ja pitkiä kehkeytyviä liike-improvisaatioita. Kaikkia harjoitteita yhdistivät pohdinnat liikkeen tunnistettavuudesta, vakiintumisesta ja kehollisesta hahmoisuudesta sekä näihin ladatusta asenteellisuuksista. Havaitsimme, että henkilö- ja tanssihistoria näyttäytyy asenteina ja asenteellisuuksina eri liike-estetiikoissa. Esiin nousi ajatus sallimisesta. Kävimme keskustelua siitä, että kummallekin on muodostunut negatiivisia ja positiivisia asenteita sekä näkökulmia liikehistoriaa ja liikkeen esittämistä kohtaan. Ajan ilmiöiden ja koulutuksen tuoma analyyttinen, filosofinen sekä neutralisoiva suhde liikkeeseen ja sen traditioihin avaa uusia mahdollisuuksia tarkastella liikettä, mutta toisaalta rajaa itsensä sallimista historioineen. Päätimme jättää jättimäiset ajatukset muhimaan viikonlopun yli.

 

Saimme otsarypyillemme kevennystä Grand Theater:lla järjestettävästä kansainvälisestä Breakin Convention – katutanssiteatterifestivaalista sekä Graffin`Luxembourg - graffiti taidenäyttelystä työpajoineen. Tämä toimi myös nostalgisena reflektoinnin pintana katutanssitaustojemme ja tanssitaidekoulutustemme suhteesta.

 

 

Luxemburgin Grand Theater on aloittanut uuden TalentLab -mentorointiohjelman , jossa kaupunginteatteri tarjoaa kahdelle paikalliselle tekijälle työskentelytilan, tekniikan sekä kentältä kutsutun mentorin 4-6 viikon ajaksi. Tiiviin työskentelyn päätteeksi järjestetään yleisölle maksuton demo-ilta kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä. Demojen jälkeen mentori ohjaa keskustelutilaisuuden yleisön kanssa, jossa tekijät voivat kuulla katsojien kokemuksista. TalentLab järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa ja tupa oli täynnä. Yllätyimme siitä kuinka tarkasti ohjattu keskustelutilaisuus herätti niin paljon keskustelua ja kaikenlaiset katsojat uskaltautuivat avaamaan katsomiskokemustaan. Mentori pyrki ohjaamaan keskustelua taiteilijaa rohkaisevaan ja tukevaan suuntaan. Hieno ja rohkea avaus kaupunginteatterilta! Tällainen konsepti pitäisi tuoda suomenkin kaupunginteattereihin.

 

2.      viikko

…tässä ajassa on vaikeaa, kun jokaisella pitäisi olla oma estetiikkansa – jatkuvaa asioiden uudelleen määrittämistä... Ei riitä, että istuu lokeroon vaan pitää astua pois lokerosta – olla omintakeisesti tunnistettava.  Ha-haa, pitää siis olla itseäänkin fiksumpi! Loputon retro-recycle-avantgarde yhdistelmä?! Löytyipäs kiinnikekohta.. Liikkeen ja kehollisuuden vire vaikuttaa ilmaisumahdollisuuksiin ja luentaan…

(Päänsisäistä liikettä 2. viikolta.)

 

Ensimmäisen viikon harjoitusten kautta päädyimme viettämään paljon aikaa parimanipulaatio –harjoitteen parissa. Harjoitteessa pyritään säilyttämään dialoginen suhde, jossa viejän ja seuraajan passiivisuuden ja aktiivisuuden volyymi vaihtelee. Toiminta sisältää muun muassa impulssien ja painon antoa, koukkuja, nojauksia, nostoja, pudotuksia, vetoja ja liikkeeseen kuljettamisen jatkumoita. Viejän fokus on löytää tilaisuuksia horjuttaa tai kehitellä tilanteita, jolloin seuraajan on oltava avoin jatkuvalle muutokselle ja pyrittävä uudelleen järjestäytymään hermostolle ei-tutun tai ei-tiedetyn jäljiltä. Kummallakin osapuolella on myös dramaturginen vastuu harjoitteen sisällä, mutta eri positiosta käsin.

 

Tässä harjoitteessa meitä kiinnostivat molempien osapuolten uudelleen järjestäytymisen kautta paljastuvat uudet ja vieraat kehollisuudet, liikeradat ja parityöskentelyn jännitteet. Näiden läpi oli mahdollista havahtua uuteen sekä tunnistaa kaikuja omasta liikehistoriasta ja asenteista. Pinnalle nousi jälleen kysymys (liikkujan ja esiintyjän) identiteetin kerroksista, jatkuvasta reflektoinnista sekä eri liikeavaruuksissa vaeltamisen tilasta.

 

…rewiring…I became a mental habit...beautiful form is your true specialness…modified…rewiring…you can start to have fun by playing against the rules…dissolve the ego…reform…unfold it…layer upon layer…

(Tekstiä youtube research-pohjalta, josta tuli osa äänsuunnittelua.)

 

Parimanipulaatio-harjoitteen ja sen pohdintojen innoittamina teimme youtube-tutkimusta aiheesta identiteetti ja muutos. Löysimme huiman määrän kiinnostavia videoita aihepiiristä, kuten TeDX –luentoja, Eckhart Tolle:n luentoja ja motivaatio puheita. Saimme idean poimia meitä kiinnostavia tekstejä äänisuunnittelua sekä demomme kontekstin rajausta varten. Kanssamme suomesta käsin työskentelevä äänisuunnittelija Eero Auvinen alkoi työstämään materiaalia tekstien ja referenssikappaleiden pohjalta. Eerokin tuntui innostuvan aiheesta ja kävimme paljon hyvää skype-dialogia.

 

Toisella viikolla tutustuimme 16-vuotta Luxemburgissa toimineeseen koreografi-tanssija Anu Sistoseen. Anun kanssa ystävystyimme nopeasti ja löysimme sukupolvierot ylittävän keskusteluyhteyden. Työskentelymme kannalta oli helpottavaa käydä keskustelua Anun kanssa ja päästä puhumaan prosessiamme auki.

 

Keskiviikkona todistimme Luxemburgin kansallista vapaapäivää, jolloin kaupunki oli täynnä aktiviteetteja ja taivas loisti hienoimmasta koskaan näkemästämme ilotulituksesta. Viikon päätteeksi laitoimme aivot narikkaan ja kävimme katsomassa kaupunginteatterilla vierailevaa Wayne McGregor Companya. Ilta oli tuhti töräys täynnä 3D-laseja, grand battement -liikkeitä ja nakkipukuja.

 

3.      viikko

…hidas, pehmeä, vastustus, nopea, riuhtova, myötäilevä, ankkurointi, nyanssit, laajuus, katkonaisuus, ohjailu, pientä… Next level sh*t – toinen tarjoaa – toinen ottaa kopin…

”Post-moderni ihminen on urbaani nomadi, joka vaeltaa identiteetistä toiseen.”

 -tuntematon

 

Viimeinen viikko – paniikki. Kolmannella viikolla käytimme vielä paljon aikaa parimanipulaatio –harjoitteeseen syventymiseen, siinä itsensä haastamiseen ja sen dramaturgisten mahdollisuuksien kokeilemiseen. Työaikaamme vei myös äänisuunnittelun rakentaminen skype-yhteyksin Eeron kanssa, koska demomme rakenne muutti muotoaan päivittäin. Viimeisinä päivinä ennen demo-iltaa saimme lopullisen rakenteen kasaan yhdessä Eeron äänisuunnittelun kanssa. Anun palaute ja yhteiset keskustelumme auttoivat meitä kirkastamaan demomme lopullista rakennetta.

 

Demon rakenne koostui fraasityöskentelyn ja rakenteellisen improvisaation yhdistelystä. Parimanipulaatio-harjoitetta jalostettiin eri muotoihin ja tehtävänantoihin, joissa meitä kiinnostavaa valppautta, reaktiivisuutta ja dialogisuutta halusimme kysyä myös fraasityöskentelyssä. Halusimme asettaa haasteiksi esiintyjän sisäisen dramaturgisen tajun kehittämisen niin asetetun kuin improvisoidunkin toiminnan sisällä. Demostamme tuli liikkeellinen leikkikenttä, jossa pyrimme tutkimaan esiintyjien vapautta ja vuorovaikutusta asetetun materiaalin sisällä sekä toisaalta improvisaatio tehtävien muodon rajaamista rinnakkain asetetun materiaalin kanssa. Esitystilanteessa pyrimme havainnoimaan millaista virettä ja vuorovaikutusta erilaiset toiminnat ehdottavat, sekä millaista esiintyjäntyöllistä valintaa näissä tilanteissa teemme. Esiintyjien välisen vuorovaikutuksen ja dramaturgisten valintojen lisäksi mietimme valintojemme suhdetta valoon ja ääneen esitystilanteessa.

 

Yritimme luoda kaoottisuutta, jatkuvaa muutosta ja uudelleen rakentumista muistuttavan tunnelman, jossa toiminta ehdotti vuoroin tilanteisiin kiinnittymistä ja luopumista. Demon kesto oli 12 minuuttia ja se päätyi pitkään esiintyjien toiminnan, valon ja äänen crescendoon. Lopun crescendo pyrki purkamaan aikaisemman rakenteellisuuden ja viemään jatkuvan muutoksessa olon täyteen vauhtiin. Lopussa tehtävämme oli fyysinen ja holtiton reagointipeli aiempien tehtävien pohjalta. Demon jälkeen Bernard haastatteli meitä hieman, jonka jälkeen oli rento yleisökeskustelu prosessista.

 

Residenssi päättyi 3 du Trois –tapahtumaan, joka toimii ”maksa mitä haluat” –periaatteella. Tapahtuma järjestetään pari kertaa toimintakaudessa. Tapahtuma koostuu vaihtuvista valokuva-näyttelyistä, koreografisen keskuksen eri projektien esittelyistä sekä live-esityksistä. Ilta päättyy keskusteluun ja juhlintaan ruoan ja juoman merkeissä. NOMAD-demomme lisäksi illassa esiintyi italialainen Marco D`Agostin soolollaan EVERYTHING IS OK, joka on parhaillaan osana Aerowaves -ohjelmistoa. Tapahtuman ilmapiiri oli rento ja paikalle oli saapunut tanssin katsojia myös Ranskasta. Saimme paljon myönteistä ja rakentavaa palautetta. Erityisesti Eero Auvisen äänisuunnittelu keräsi kiitosta.

 

Kaiken kaikkiaan residenssimme oli kokemuksena antoisa ja opettavainen. Residenssi oli osuva juuri nyt, sillä se oli tärkeä henkilökohtaisen puhdistautumisen ja ammatillisen kartoittamisen aika ja paikka. Kokemus oli värikäs avaus alkavalle (toivottavasti myös jatkuvalle, hehe) yhteistyöllemme tanssija-tekijöinä. Kriiseilyn ja pohdinnan lomassa olimme iloisia työskentelymme löydöksistä sekä syntyneestä duetosta, jolla onkin jo haettu eri foorumeille Suomessa. Tarkoituksemme on työstää duettoa eteenpäin tulevana vuonna ja syventää työskentelyämme yhdessä tulevaisuudessa. Sateisesta sesongista huolimatta Luxemburg ja siellä tutuiksi tulleet ihmiset kohtasivat meidät avoimesti ja lämpimästi. Oli kiinnostavaa tutustua Luxemburgin esittävän taiteen kenttään ja kulttuuriin sekä verkostoitua eri ikäisten tekijöiden kanssa. Haluamme kiittää JoJo - Oulun Tanssin Keskuksen henkilökuntaa (Helena, Jarkko ja Maritta) sekä TROIS C-L henkilökuntaa (Bernard, Leslie ja Veronika) sekä Anu Sistosta kaikesta tuesta ja lämmöstä. Urpo (Mikko) ja Turpo (Mia) – over and out.

 

                                                   

Teksti ja kuvat: Mia Jaatinen ja Mikko Makkonen

JoJo - Oulu Dance Centre

Isokatu 16 C 20, 90100 Oulu,

Finland

Gsm. +358 (0)50 46 44 880  

2016 @ JoJo - Oulu Dance Centre 

  • Facebook
  • Instagram
  • Vimeo Social Icon
  • YouTube